P1100783.jpg

Puistosynttäreiden kohdalla kävi niinkuin suunnitelmille yleensä käy: tulee muutos. Sadesään vuoksi bileet siirrettiin, ja päädyttiin lopulta katon alle komeasti. 
Tähän täytyy tosin heti alkuun liittää televisosta tuttu varoitus "älä kokeile tätä kotona" - muuntaen siihen muotoon, että älä kokeile tätä ilman haaveilemasi tilan omistajan ennakkoon antamaa lupaa. Varaudu myös kieltävään vastaukseen. Meillä oli omat valttikorttimme, joilla homma onnistui.

P1100787.jpg
 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Näin hienoon miljööseen pukeuduttiin tietenkin asianmukaisin sivupersoonin, oli lierihatut, mekot ja helmet kaulassa. Niinpä alettiin pohtia roolien osuutta sekä merkitystä ihmisen elämässä. Loppujen lopuksihan koko elämä on yhtä suurta roolileikkiä. Sinut opetetaan jo heti pienestä miten missäkin tilanteessa käyttäydyt, mitä laitat päällesi... Päiväkodista se alkaa, jatkuu koulussa ja työelämässä. Vaikka kuinka olet periaatteessa oma itsesi työnantaja määrittelee roolisi. 
Kuvittele hetki esimerkiksi tilannetta, jossa päivittäin tapaamasi asiakaspalvelijat eivät näyttelisi annettua osaa. Kaupan kassakin päästelisi suustaan mitä mieleen juolahtaa, bussikuski karjuisi sydämensä kyllyydestä ratin takana, lääkäri laukoisi kaunistelemattomia totuuksia jne.

Sopivasti aihetta sivuten Jane Fonda avautui jossain iltapäivälehdessä kuinka avioliitoissaan hukkasi aina itsensä. Näytteli niissäkin tiettyä roolia. Eli pieleenhän ne tietysti menivät, jokainen parisuhde.
Eikä ihme. Ellei tässä elämän roolileikissä voi tai saa edes parisuhteessa olla oma itsensä, niin missä sitten? Tottahan me perhe-elämässä joudumme mukautumaan joiltain osin, tekemään kompromisseja, neuvotelemaan, roolittamaan juonta uudelleen aina tilanteiden mukaan. Mutta kuitenkin...  On meillä silti lupa tehdä se juuri sellaisina kuin olemme, rehellisesti. Tai ainakin pitäisi olla. Ei kenenkään kannata alkaa muuttamaan tolkuttomasti itseään joksikin ihan toiseksi persoonaksi vain miellyttääkseen muita, kerjätäkseen hyväksyntää. Mutta mitä ihmisetkin sanoo on myös lause, joka pitäisi lailla kieltää. 
Hitonko väliä muiden ihmisten mielipiteillä edes on? Kunhan nyt jonkinlaisia käytöstapoja, lakeja ja yleisesti hyväksyttyjä normeja isoissa linjoissa vedät, niin pienemmät polut saat valita vapaasti. Jos joku pitää ihmeellisinä pari sivupersoonaasi, harrastuksiasi tai musiikkimakuasi, anna pitää. Erilaisuus on rikkautta.
 

P1100753.jpg

Tällä kertaa kuvassa kukkii magnolia, jollaisia ei kyllä taida Ilvesvaaran kupeilta löytyä Juholan kartanoltakaan. Käväistäänpä silti kurkistamassa miten Kaarlon yllätysten yö kääntyy aamuksi. 

ANNO DOMINI OSA 38. PALANEEN KÄRYÄ

Yö ehti melkein aamuksi epäonnisen pontikkatehtailijan selvitellessä taivaan tuuliin haihtuneita bisneksiään. Toisaalta eipä ollut tiedossa mitään menojakaan, joten palon loimun taivaanrannassa himmennyttyä matalaksi kajoksi miehet kömpivät rauhallisin mielin jatkamaan katkenneita uniaan. Ties kuinka kauan ne olisivat jatkuneetkaan, ellei pihaan kurvanneen poliisiauton sireenin ulvahdus saanut Kaarloa pomppaamaan istualleen. 

Jo vain, Steenperihän siellä seisoi pihamaalla. Onneksi oli illalla tullut huomioitua sekin mahdollisuus, joten pokka piti huomenia toivotellessa. Virkavallan edustajat vilkaisivat ranteitaan kuin yhteisen, ennalta sovitun koreografian mukaan.
-Eiköhän tämä ole jo enemmänkin päivää. Melkein yksitoista. Voidaankin siis hyvästä syystä kysyä missä sitä on tullut viime yö liikuskeltua? Ettei vain suon suunnalla? Hälytyskeskukselta saamamme tiedon mukaan täältä soitettiin tulipalosta. Se herättää epäilyksiä. 
Tyynen rauhallisesti Kaarlo toisti hätäkeskukseen esittämänsä tarinan siitä, kuinka oli yöllä nurkalla rakkoa keventämässä poiketessaan huomannut suolla päin tulipalon. Valottipa asiaa nöyrästi lisääkin. Eli oli nääs iltasella tullut liiterin rakennuksen jälkeen saunottua, sekä otettua muutama saunaolut. Semmoinen jo miestä tuppasi välillä juoksuttamaan kesken unien ulos. Hän ei niinkään näitä maastoja vielä kaikilta osin tuntenut, vaan apumiehenä ollut Hämäläinen paremmin. Yhdessä oli arvioitu palokoordinaatit suon suuntaan. Vaikka saattoihan tuo metsäkin tietysti palaa, mikä jo kuulosti vakavalta, ihan hälytyksen antamisen arvoiselta.

Steenperin epäluuloisen mulkoilun keskeytti sopivasti navetan kivijalan suunnilta kuuluva tömähdys, ja sitä säestävä kiroilu. Hämäläinen kömpi esiin kätköistään.
-Saakeli kun meinasin sotkeentua hyttysverkkoon, keinukin kippas. Lonkka perkele taas vihoittelee, tykkäsi vissiin huonoa ulkona nukkumisesta.
Virkavallasta välittämättä Hämäläinen linkkasi kaivolle, pumppasi pari kertaa ja kumartui juomaan suoraan vesisuihkusta. Pyyhkäisi suoraksi noustessaan suutaan hihaan. Kyllä vain, liiteriä oli rakennettu. Eihän hän mikään ammattimies niissä hommissa toki ollut, ei todellakaan. Pitkiä lautoja hankala yksin laitella, pikkuisen toisesta päästä jos piteli, paremmin sujui. Ihan semmoista pientä jeesiä kaverille, kun täällä kylillä pidettiin tapana naapureita autella. Jotenkin oli siinä saunomisen päälle iskenyt ramaisemaan, niin olihan se kesäkeittiön keinukin tuntunut oivalta makuupaikalta. 
-Mistään pontikkapannusta en tiedä mitään,  äijänkäppyrä vakuutteli totisin kasvoin.  -Viattoman ihmisen ahdistelua ja mustamaalaamista tuommoiset huhut. Kuka lie kylällä levitellyt, yhtään en ymmärrä. 

Siihen oli jopa Steenperin tyytyminen. Asiaan palaamisesta uhoten mies kömpi takaisin autoon. Sen keinahtelua metsän kätköihin seuratessaan Kaarlo hymähti kitkerästi. Parempikin! Missähän tuo oli itsekään yönsä viettänyt? Ettei vaan Annabellan vieressä?