IMG_20210525_173143%20%282%29.jpg

Ennen miehen saamiseksi tehtiin mitä ihmeellisimpiä taikoja. Juhannuksena enimmäkseen. 
Yleensä piti ihan itse nähdä vaivaa, tälläytyä parhaimpiinsa ja lähteä tyrkylle kylille tai tanssilavoille. 
Nykyään mennään nettiin. 
Julkkikset sitten pääsevät jopa lehtien palstoille parin tarvettaan mainostamaan. 

Carita Mattilan listaa toivemiehestä on peukutettu sekä buuatte. Naureskeltukin. Miksi? Eikö jokainen saa rehellisesti kertoa mitä tahtoo mahdolliselta ihmissuhteelta? -Tai mitä ei missään tapauksessa tahdo. Reilu meininki. 

Reilua meininkiä sen sijaan ei kyllä Viisaan Naisen mielestä ollut pikkumissukoiden toiminta. Siis se, että vingutaan ulos jonkun julkkiksen kanssa, josta ei olla yhtään kiinnostuneita - mutta joka tarjoaa hyvät bileet, ja/tai pääsylipun piireihin. Lieneekö vallalla kuvitelma, ettei miehillä ole aivoja laisinkaan, ja riittää, kunhan on tarpeeksi isot tissit sekä valkaistu hymy? Toiveissa julkisuutta ja rikas puoliso?

Viisas Nainen ei ole oikein koskaan osannut listata mitään toivemiehen kriteereitä. Kunhan ei ole Setämies vaaleanharmaissa pehmiskengissä, tai pullea, risupartainen nörtti. Miehen pitää kuulostaa sekä näyttää MIEHELTÄ. Piipittäjiä kukaan jaksa kuunnella. Hartiat leveät, lanteet kapeat, housuntakamuksissa muutakin kuin tyhjää, ja kinttuja pitkälti. Ja ennen kaikkea muuta isot aivot, sisäsiisti ja itse itsensä elättävä. Sellainen, jolle ei kauppareissuilla kasva kaljalaatikko käteen kiinni. Muuten ihan sama mitä tekee työkseen tai paljonko on pankkitilillä. 

Jep, ihan sama miten hienot listat, me kaikki tiedämme, ettei se noin yksinkertaista ole. Pitää olla myös sitä kuuluisaa kemiaa. Kaksi suorastaan loistavaa tai paperilla toisilleen täydellistä eivät todellisuudessa tule lainkaan toimeen keskenään. Arki koostuu pienistä asioista, ja kun niissä mennään samaa tahtia hyvä tulee. 

Julkisuus sivusi Viisasta Naista hienoisesti tällä viikolla. Parin valokuvaussession tuotokset päätyivät paikallislehden kesänumeroon. Seuraavat ripustetaan näytille ensiviikolla - joka ihanaa kyllä on lomaa. Töissä onkin ollut sellaista sirkusta, ettei vapaa koita hetkeäkään liian aikaisin. Muuten lähinnä naurattaa pienesti, eikä takuulla tartte nimikirjoituksen pyytelijöitä, saati paparatseja puskissa pelätä. Pääasia, kun settejä tehdessä oli suorastaan riemastuttavaa. 

Kaarlon tulevaisuudesta ja Ilvesvaaran, Jänönkäpäläjärven sekä Vaaranpohjan taajaman asioista ollaan nyt valitettavasti Miehen kanssa eri mieltä. Vaihtoehdoista arvotaan parasta varmaan vielä huomenna metsässäkin korvasieniä toiveikkaasti tähyillessämme. Siihen asti jokainen voi veikkailla tuleeko Kaarlosta ja Nataliasta kuitenkin pari, saako Stenberg tavoittelemansa työpaikan onnellisen kaukana Vaaranpohjalta ja karauttaako Annabellan kanssa käsi kädessä kohti auringonlaskua sekä suurta tulevaisuutta, kuinka Juholassa kohta juhlitaan vai juhlitaanko, ja perustaako Hämäläinen kokemistaan vastoinkäymisistä huolimatta vielä uuden pontikkatehtaan. 
Ja kas, eikö vain taivaanrannasta kohoa uhkaavan tummia myrskypilviä Jänönkäpäläjärven rannoille varsin pahalla hetkellä Baarmannien ja Hillan kannalta! Kuka pelastaa heidät tuholta? Urhea Salli-koirako, vai proosallisemmin ammattisankari?