Kuvausta ei ole saatavilla.

Asiakaspalvelu on aliarvostettu asia. Tai ainakin moni yritys tuntuu sen merkityksen unohtaneen.
On turha hankkia hienoa keskusjärjestelmää, ellei siihen ole ketään vastaamassa. Kaikki me tiedämme miten puhelinlinjoilla pimpelipompelimusiikkia kuunnellen jonottaminen syö hermoa. Negatiivinen asenne syntyy kuin itsestään jo ennen ensimmäistäkään sanaa.
Valitettavan usein se negatiivisuus vain kasvaa puhelun aikana. Todennäköisesti vastaaja on joku mahdollisimman halvalla palkattu, ulkoistettu työläinen, joka on liki pihalla käsittelemistään asioista. Tai sitten alkaa armoton soittelurumba numerosta toiseen, kun mikään ei kuulu kenellekään - ja pahimmillaan palaat täsmälleen alkuun eli ensimmäiseen numeroon. 

Tämmöisen firman muistat takuulla seuraavan kerran kiertää kaukaa, jos suinkin voit. IT-puolella valitettavasti et voi, mutta koska Viisas Nainen ei nyt todellakaan välittäisi ajatella koko aihetta siirrytään äkkiä vaikkapa autokauppaan.
Tuttu mies ajeli pohjoisesta etelämmäs, räyhäkkäästi tämän vuoden bemarilla. Ja kas! Eikö kattoluukku jämähtänytkin auki. Suomessa sataa suunnilleen joka päivä, joten soittelemaan merkkiliikkeeseen. Tai siis yrittämään... Kun ne keskukset jne. 
Vaikeaa oli, ja vaikeammaksi muuttui. Kahdessa ensimmäisessä kaupungissa tarjottiin aikaa 1,5-2 viikon päähän - ei toki pikahuoltoa olemassakaan, kysele jostain muualta. Jopa naureskeltiin. 
Kolmannessa kaupungissa osattiin ottaa koppi heti, ja tehtiin aika seuraavalle päivälle. Tiiviistettiin. Oltiin kohteliaita, tultiin vielä kahteen mieheen palauttamaan avaimet ja selittämään ongelman syy sekä tehdyt korjaukset.
Lopputulos? Bemarikuski päätti siirtää määräaikaishuoltonsa tähän liikkeeseen jatkossa, ihan sama vaikka sijaitsee kauempana: asiakaspalvelu pelasi. 
Ja kuka hyötyykään eniten? Hommansa huolella hoitanut asentaja, joka voi olla taas piirun varmempi työpaikkansa säilymisestä.

Joustamisesta työmarkkinoilla on syytä puhua monelta eri kantilta. Hyvissä työpaikoissa se toimii jo, huonoissa ei tule toimimaan koskaan. Niissä ei ymmärretä vastavuoroisuutta, joustoa vaaditaan vain työntekijältä. Siksi aiheessa tuskin koskaan päästään kaikkia palveleviin ratkaisuihin. Vahinko. 

Asiakaspalvelun tärkeyttäkään ei kaikkialla tajuta. Kuitenkin melko moni meistä tekee valintojaan sen mukaan. Ruokakauppa, vaatekauppa, kampaamo, lääkäriasema.... Onhan näitä, eikö vain? 

Ja sitten on tietysti Posti! Viisaan Naisen sivupersoona Agentti 010 tilasi vintageliikkeestä uutta kolttua. Toimitus oli nopea, kuten ne aina ovat. Mutta... mitäs kun Postin seurantakoodi antoi aivan outoa postinumeroa lokerolle? Hakukentän mukaan heittoa useampi sata kilometriä. No, onhan tässä tämä kartta... Ai kuinka loistavaa! Lokeroiden paikat on kivasti merkattu ilman niiden osoitteita! Uusi versio geokätköilystäkö tyylliin tutustu paikkakuntaasi etsimällä sokkona kaikki lokeroita sisältävät kaupat yms? 
Alkoi verenpaine kohota kuulkaa.
Onneksi Suomimuodin lumoissa -nettikauppa tosiaan oli nopea. Postin ällömakeasti Moi! alkavassa tekstarissa tänään sentään oli jopa se lokeron osoite mukana - ei tarvitse jännityksellä hampaitaan kiristellä enää.

Tai no... Vanhemman Viisaan Naisen paketit tulevat edelleen tänne Viisaan Naisen kulmille, eivät lähimpään lokeroon. Tietenkään. 
Varmaan siellä kiristellään yhä hampaita verenpaineet nousseina, kun ei koskaan vaan osu kohdilleen. Ei millään. Jos lokeroita on liian vähän, miksi niitä ei lisätä? 

Kevään sitkeästi jatkuneet kuvaukset saatiin sentään päätökseen eilen. Mukana viimeisessä sessiossa ollut kaupparatsu-konsultti Keimo Ketku ilmoittaa olevansa käytettävissä koska tahansa ja sopivaa korvausta vastaan, mikäli joku firma tahtoo kehittää palveluaan paremmaksi. Viisas Nainen sen sijaan jättää teidät yhä odottamaan Kaarlon tarinan jatkoa, ja lähtee uhkarohkeasti tutkimusmatkalle Postin pakettiautomaatille: jos se vaikka sattuisi aukeamaan. Ilvesvaaralle palataan ehkä jo huomenna uusin, paremmin voimin. Silloin selviää kuka hiippaili Anno Dominin nurkilla yön pimeydessä, ja miksi. 


P1100731.jpg