IMG-20210620-WA0002.jpg

Muuan Huawein suomalainen johtaja hehkutti taannoin tekevänsä 80 tuntista työviikkoa, ja vaati Suomeen suunnilleen samaa kaikille. Työpaikalle 7 pv/viikko jne. 
Järjetön äijä. 
Jo muinaiset roomalaiset tiesivät, että leipää ja sirkushuveja ihmiset kaipaavat. Monet meistä myös elävät vapaallaan "toisessa todellisuudessa" - kuka minkäkinlaisessa. Tänä kesänä tapahtumien vähän avauduttua kurkistellaan näihin muihin maailmoihin, aloittaen Keskiaikamarkkinoilta. Niitä on tarjolla vielä syksyyn saakka, kirsikkana kakun päällä saattaa nähdä jopa Rohanin ratsastajat ritariturnajaisissa. 

Seuratessaan Elokapinan aivovapaata touhua Mannerheimintiellä tuli pakosta miettineeksi kummat täällä paremmin ekologisesti eläen pärjäisivätkään: nämä tasaperseellään asvaltissa kiinankumitossuissaan istuvat joutilaat vikisijät, vaiko rautaa takova seppä erilaisiin entisajan työtapoihin perehtyneine kavereineen? 
Sitä paitsi sepän tavoite on elättää itse itsensä, ei loisia muiden rahoilla odottamassa koska poliisi pois kantaa. 

Maailmaa voi pelastaa monella tavalla. Itsestään ja omista valinnoistaan on hyvä aloittaa, ja siinä samalla sitten miettiä miten esim. Kiinan tai Intian saasteongelmiin voitaisiin vaikuttaa - tai voisiko ostaa harkiten kotimaista, eikä aina sitä halpaa, kaukaa rahdattua. Onko kukaan perillä siitä, millaisin keinoin nämä asvaltissa tasapersuksin istujat ehdottavat Suomesta saatavan pikavauhtia hiilineutraalin? Niin, en uskonutkaan...

Menet mihin tapahtumaan menetkään, vilkaise ajatuksella ympärillesi. Mieti, kuinka monen ihmisen työpanos tätä tiettyä hetkeä varten on tarvittu, ja tarvitaan. Monesti osa järjestävästä porukasta on vieläpä vapaaehtoisia talkoolaisia. Nekin, jotka saavat korvauksen, tyytyvät hiluihin. 
Entäpä jos vaihtaisit itse välillä aidan toiselle puolelle? Jokainen tapahtuma avautuisi aivan uudella tavalla, uudesta näkökulmasta. Samalla tutustuisit takuuvarmasti mahtaviin tyyppeihin, kokisit jopa unohtumattomia hetkiä. Olisit eri tavalla osa tapahtumaa. Tekisit, etkä vain odottaisi aina valmista. 
Viisas Nainen suosittelee runsaalla, laaja-alaisella kokemuksella edes kerran kokeilemaan.

Kuva: Ristiinan Linnaniemen keskiaika 2021, Riimuraudan Niko

https://riimurauta.com    - Takomo Riimurauta 

https://www.rohan.fi/   -  Rohan Tallit: kesän tapahtumakalenteri elämykseen, josta Viisas Nainen vielä vain haaveilee

Mutta helvetillinen helle se lienee Ilvesvaaran varjoissakin, jopa Jänönkäpäläjrven rannalla. Siellä käyvät kuumina paitsi ilmat, myös tunteet. (Täällähän sulavat vain aivot näissä käsittämättömissä lämpötiloissa, mutta läskit eivät vahingossakaan...)

20210620_133850.jpg

ANNO DOMINI OSA 44.  KOHTI YÖTÖNTÄ YÖTÄ 

Otto yritti ottaa rennosti. Heitteli huolettomia huomioita ohi vilahtelevista paikoista, naureskeli mummonsa reaktioita. Mitä tahansa, millä umpimielisenä eteenpäin tuijottava Hilla pysyisi ajattelematta kaiken aikaa vasta vähän aiemmin kokemaansa. Tyttö oli killunut jälkishokin jyrkänteen reunalla moneen otteeseen, kyllä hän sen selvästi näki. Toipuminen veisi oman aikansa, mutta tuskinpa tapahtunut parantumattomia traumoja jättäisi. Kukaan ei kuollut, ei kadonnut, Jacob korkeintaan joutuisi viettämään kesän keppien varassa, kunhan pääsisi sairaalasta.
-Minä soitan sairaalaan,  Otto tokaisi vastoin päätöksiään.  -Ja sitten heti sinulle. 
Hilla nyökkäsi, pienesti sekä hajamielisen oloisesti. 
-Kiitos. Ajattelin kyllä just Eedlan katoamista, tiedäthän. Siis se järvellä ruumiin naaraaminen ja kaikki kauhu... Joskus minusta tuntuu, etten ymmärrä ihmisiä ollenkaan. Enkä tunne edes itseäni, saati niitä muita. 
Otto nyökkäsi vuorostaan. Keskittyi tuijottamaan tietä, ettei vahingossakaan unohtuisi vain katselemaan Hillaa. Sen omituisen vangitsevan värisiä silmiä ja kulmikkaita kasvoja. Jonakin muuna hetkenä, jossakin muualla hän olisi enemmän kuin mielellään auttanut Hillaa löytämään vastauksia kysymyksiinsä.. Mutta ei tässä eikä nyt: Hilla kuului Juholaan. Piste. 

Juholan kartanon pihaan kaartaessaan Otto ojensi sormensa puristamaan tytön kättä vielä hetkeksi. Vakuutteli kaiken olevan hyvin, ennenkuin nousi autosta avaamaan ovea taksikuskin tavoin. 
Ensimmäisenä pihanurmelle pyrähti jalkatilassa matkustanut Salli päästäen käskevän haukahduksen. Seuraavaksi laskeutui leveitä kivirappuja itse Perintöprinssi, kuten Otto oli kuullut Ison Jänön puolella poikaa naureskellen kutsuttavan. Ja kas, eikö vain välähtänyt nuoren isännän kasvoilla selvää mustasukkaisuutta Hillan kurkottaessa pikaisesti halaamaan häntä kiitokseksi pelastamisestaan. Hah, no häntä Perintöprinssin kyllä oli turha tuolla tavalla mulkoilla. Pitäkööt ihan rauhassa pienen piimämainostyttönsä. Hänellä riitti murheita muutenkin, niitä ei tarvinnut lisää hankkia käymällä kilpasille Jannen kanssa.

Mustasukkaisuutta pohdittiin Jänönkäpäläjärven toisellakin rannalla, Lahtimaan torpassa. Erkki katseli alta kulmain, leukaansa hierustaen kassinsa tuvan lattialle tömäyttävää sisartaan. Eeva potkaisi nautinnollisesti huokaisten kenkänsä pois, ja lysähti istumaan sohvalle. Jestas sentään, mitähän se kuvitteli tuommoisilla piikkikoroilla täällä maalla tekevänsä.
-Siis minä en ymmärrä sitä Kaarinaa! Luuleeko se nainen, että minä kaikkien näiden vuosien jälkeen olen täällä vikittelemässä Johannesta? Ihan vain jonkun keskenkasvuisten kesäromanssin takia en saa nähdä edes tytärtäni, ennenkuin vierailusta on sovittu etukäteen? Ei saatana Erkki, et voi olla tosissasi! 
-No niin sieltä ilmoitettiin,  Erkki mutisi vaivautuneena. Teki mieli kysyä minkä takia sisko oli ilmestynyt jo nyt, useampi päivä sovittua aiemmin. Juhannuksen aatonaatostahan he olivat vielä edellisellä viikolla puhuneet. Eeva tuntui aistivan veljensä ajatukset, ja selosti vuolaasti millainen hellehelvetti kaupungissa vallitsi. Liki kaikki, jotka eivät olleet kesälomalla, olivat joka tapauksessa jossain muualla kuin konttorilla. Niinpä Eevakin oli päättänyt ottaa niin sanotusti pitkät, ja lähteä maalle. Pääsisi sentään järveen koska tahtoi, tai pihalle varjoon riippumattoon. 
Erkki kokosi itsensä. Pakkohan hänen olisi kertoa. 
-Tässä on sellainenkin ongelma, että Mummo on herännyt virallisesti henkiin. Tai siis maisemissa. Asuu täällä nykyään. Sillä on tatuointisalonki ja kirpputori yhdellä vanhalla koululla, siinä kyläkaupalta eteenpäin. Me Äitienpäivänä poikettiin. Ajateltiin josko Hillan olis hyvä tietää, Eedlakin jo sen verran vanha, ettei koskaan tiedä milloin ei enää ehdi ja...
Eeva jähmettyi ensin täysin liikkumattomaksi, katse muuttui jotenkin oudosti lasittuneeksi. Sitten sisko kimposi pystyyn huutaen.
-Ei voi olla totta! Kaikkien näiden vuosien jälkeen ja juuri kun kaikki on vihdoin hyvin! Onko siellä se.... se....
Hiljaisuus tuntui kertovan Eevalle enemmän kuin mitkään sanat. Äkkiä sisko näytti lysähtävän tyhjiin rikkoutuneen ilmapallon tavoin. Sanat tulivat enää pelkkänä kuiskauksena.
-Älä nyt vain sano... Älä missään tapauksessa nyt Erkki sano, että ne molemmat on kutsuttu Hillan kihlaisiin Juholaan juhannusaattona. Ei, tätä minä en enää kestä.