IMG_20210705_054102.jpg

Helteet hautovat nyt hermoja työmailla kiehumispisteesen - monessakin mielessä. Mitä tukalampi olo, sen lyhyempi pinna. 
Eivätkä kesälomalaisilta jääneet hommat suinkaan odota, vaan kaadetaan jäljellä olevien niskaan. Kesälomasijainen on vuosien mittaan muuttunut ellei nyt ihan sukupuuttoon kuolleeksi, niin ainakin uhanalaiseksi lajiksi.

Otsikoissa vilahtelee jatkuvasti terveydenhoitopuolen sijaispula. Ei ole mistä nyhjäistä. Entisetkin karkaavat. 
No, kaikkeen lienee aina syynsä. Alasta riippumatta silla työpaikalla, jossa uudet käyvät vain kääntymässä, kannattaisi tutkiva katse luoda tiukasti paikoilleen jämähtäneisiin vakituisiin. Sieltä se syy yleensä löytyy, plus huonosta johtamisesta. Mitä seisovampaa vettä firma edustaa, sitä huonommin siellä uudet kalat uivat - usein ne suorastaan häädetään, kun ovat persoonina "vääränlaisia" omaan, sisäpiirihenkiseen joukkoon. 
Sen lisäksi kynnyskysymykseksi muodostuu palkka. Ihmiset ovat merkillistä kyllä valmiita nurisematta hyväksymään vaikka millaiset tietotekniikkaan satsaamiset, mutta hoitajille ei euroakaan lisää. Kutsumustyötähän se on! 
Ei kuulkaa enää nykyään todellakaan ole. Työssä käydään palkan takia - ja kun se palkka on muilla aloilla parempi, puhumattakaan työn kuormittavuudesta, valinta tapahtuu ennalta arvattavasti. 

Otetaanpa esimerkki. Viisaan Naisen lähipiirissä sairaanhoitajaopiskelijalla tarjottiin epämääräisiä silppuvuoroja, vaadittiin tuplatyötunteihin tarvittaessa venymistä jne jne. Palkkaa 11 euroa/tunti, ilta-, yö- ja viikonloppulisät surkeita. 
Ei tullut kauppoja. Teollisuuden mielenkiintoisemmista, mukavista remonttihommista tienaa säännöllisessä päivävuorossa kolmanneksen enemmän. 
Miten itse olisit valinnut?
Niinpä...

Toisekseen missä niiden satojen, vain kesäksi tarvittavien hoitajien kuvitellaan nöyrästi odottelevan kutsua riviin? 
Eivätköhän työtä tahtovat hoitoalan ihmiset ole jo vaivatta löytäneet paikkansa, tai vaihtaneet alaa. 


Viisas Nainen kestää tämmöisiä helteitä huonosti, Mieskään ei niitä rakasta. Viikonloput vedetään siis henkeä, että taas tuleva viikko jotenkin huonoilla yöunilla jaksettaisiin. Totta kai se kyrsii, lupaavasti alkanut kanttarellikausikin tyssäsi kuivuuteen. Vuorokausi on pätkittävä: aamulenkille klo 5, töiden jälkeen 1-2 tunnin nokoset, iltamyöhällä kämpän tuuletus ja ulos. Jopa mattopyykillä paistuu. Pelkkä ajatus ängetä johonkin täpötäydelle uimarannalle tai turistirysiin etoo. Kaikki eivät todellakaan nauti helteistä! Jossain kesämökin laiturilla etätöissä tai lomalla se toki voi tuntua oikeinkin mukavalta, mutta missään muualla ei.

Sadetta ja viileämpää odotellaan kiihkeästi - varsinkin siellä, missä happiviikset naamassa vedetään loppusuoraa. 

Aivot suunnilleen kiehuvat, joten uutta Kesätarinaa joudutte odottelemaan, kunnes viilenee. Tänään työpäivän vielä kruunasi päänsäryn päälle parkkipaikalla odottava "iloinen" näky: auton tuulilasi oli mennä posahtanut rikki. Kaunis leveä viiru kulki alareunasta liki yläreunaan, kiitos aivan alhaalla piilottelevan, huomaamatta jääneen kiveniskemän. Varjoon kärryä ei päiväksi saa, eli ehkä se siitä posahtaa jonain päivänä lopullisesti palasiksi? Tuulilasikorjaamo on auki vain niinä aikoina, kun itse on oltava töissä - siis jos on auki: nythän on heinäkuu... Toisekseen, millähän sieltä sitten itsensä töihin/pois hommailee Miehen huidellessa leivän perässä maailmalla? 
Että tekisi mieli tirvaista sitäkin idioottia, joka keksi, ettei autoissa tarvita enää roiskeläppiä! 

Jep, matkan puolesta voisi tietty pyöräillä. Teoriassa. Uusitut väylät on nääs vedelty yhdestä kohden pelkästään autoilijoita ajatellen, muut kiertäkööt kauempaa. Näin sitä kevyttä liikennettä kannustetaan käyttämään täälläpäin maata.
Eikä kyllä ole sanottua, että talvella kortisonilla piikitetty, vain osittain parantunut käsikään kestäisi.

Jo vain, rattoisasti on uusi viikkoa alkanut. Yhtään ei lohduta edes ajatus siitä, kuinka Mies joutuu juuri tällä viikolla kärvistelemään avotaivaan alla aamuvarhaisesta iltamyöhään leipänsä tienatakseen. Tai että ammattityöttömillä lähistöllä on ns ikuinen vappu, ja taas varaa poksautella tölkkejä auki kelloon katsomatta.