Kuvassa voi olla tekstissä sanotaan SECURITY ÄRJESTYKSENVALVOJA ORDNINGSVAKT SECURITY ORDNINGSVAKT HeTиaиH

Agentti 010 otti viikonloppuna käyttöön sivupersoonistaan parhaimman: Jyrkkä-erkin. Jyrkkä-erkki on naamioitumisen mestari. Pukeutuu mustiin vaatteisiin, aurinkolaseihin ja lippalakkiin, lampsii menemään maiharit jalassa. Pitää huolta siitä, että muut saavat juhlia. 
Siihen Jyrkkä-erkin valtuudet valitettavasti päättyvät. Niin mukavaa kuin niitä nykyään olisikin hyödyntää myös kotimaisemissa. 
Nääs saimme taannoin uuden naapurin, eläkeikäisen täti-ihmisen. Tädin perässä pihaan ilmestyi ensin kaljalaatikoita kanteleva poikaystävä. Sitten ilmaistarjonnan haistoivat talon toisen pään kokopäiväjuopot. Ei väliä viikonpäivällä, tai kellonajalla. Aina nasahtaa tölkki näppärästi auki, ja volyymit nousevat. Pihalle jos erehdyt, sieltä alkaa juoppoämmän haistatteluhuutelu.

Kyllä vain, netistä on jo katsottu kaupungin asuntotoimiston sivuilta häiriökäyttäytymisestä ilmoittaminen. 
Eikä voi kieltää, etteikö kyrsisi senkin takia, että kuuluu koko talon ainoaan työssäkäyvään pariskuntaan itse. Eläkeläiset voivat olla liian nössyköitä valittamaan, Agentti 010 ei. 

No, palataksemme alkuun... Keltaliivisten jengeissä kiertää enimmäkseen sama porukka, joten aina tapaa mukavia tuttuja. Jos kaikki menee hyvin, joukko saa lampsia näennäisesti toimettomina. Taidolla hoidettuna häiriöt poistetaan ennenkuin ne kunnolla edes tulevat huomatuiksi. Ei ehkä maailman kiitollisin tehtävä, kuten ei portsarina ovenpielessä seisoskelukaan, mutta jonkunhan se on paskakin lapioitava?
Agentti 010 on tottunut ympärillään kotonakin lojuviin luotiliiveihin, käsirautoihin, varustevöihin ja STAFF-paitoihin. Morjestelee sujuvasti kaikenlaisia virkapukuisia. Välillä miettii osaisiko enää edes mennä mihinkään tapahtumaan ns maksavana katsojana. On niin tottunut seuraamaan kaikkea sivusta, huomaamattomana. -Sillä käsi pystyyn, joka kiinnittää tarkempaa huomiota järjestyksenvalvojaan. Niinpä...

Vaan joskus on yritettävä, jopa sivistää itseään eli nauttia kulttuuria. Viikonloppu muodostui melkoisesta surffailusta keikkojen, vanhemman sukupolven syntymäpäivien sun muiden etappien välillä. Tietä sinne, tietä tänne sekä vielä tuonne. 
Yhdeltä kohdin auto koukkasi Kymi-Libriin Myllykoskelle.


IMG_20210724_202157.jpg
 

Parhaat bileet löytyvät pieniltä paikkakunnilla. Toivottavasti myös tautivapaimmat. 

Mutta mitä löytää Kaarina vielä elämästä edessään? Sitähän ei tiedä vielä kukaan. Ei edes tarinan kirjoittaja. Kymi Librin hykerryttävä hauskuushan muodostui osittain siitä, kuinka mietti itsekseen omia julkaistun tekstin määriään. Miten herkullista olla jo komean kirjoittajauran tehnyt, silti täysin tuntematon jopa entisille lukijoilleen! 

KESÄTARINA II  OSA 4.  KOHTI UNELMIA

Konttorilla Kaarina kuunteli vain puolella korvalla muiden kahvituntikeskusteluja. Mieli laukkasi vapaana maailmalla, suuntana aina Vaaranpohja. Niin hullulta sekä toivottomalta kuin sellaisten haaveiden elättely tuntuikin hän haki tietokoneen ruudulle hiljaisella hetkellä Suomen kartan, zoomaili sopivalle kohtaa maata. Kaukanahan Vaaranpohja sijaitsi, mutta toisaalta.... Jos tuonne pääsisi junalla, voisi piirtää melkein suoran, alaspäin viettävän viivan halki maan ja päätyisi lapsuusmaisemiin. Mutta se liki pari sataa kilometriä, millä ihmeellä sen kulkisi... 

Lapsia Kaarina ei ollut ehtinyt edes ajatella hulluja suunnitelmiaan punoessaan. Se hankala puoli ratkesi kuitenkin kuin kohtalon oikusta kännykän soidessa iltapäivän kahvitunnilla. Koulun vanhempainillasta puolituttu Maj-Brit soitti.
-Tämä nyt saattaa kuulostaa vähän hassulta ja hölmöltä, ja nolottaa pyytää, mutta voisiko Jani-Petteri mitenkään lähteä pariksi viikoksi meidän mökille? Me maksettaisiin tietenkin kaikki kustannukset, älä sitä ajattele. Cristian nyt vain ei millään halua lähteä maalle, ellei saa mukaan parasta kaveriaan. Meillä on mökillä runsaasti tilaa, emmekä millään tahtoisi kesäloman lopusta Cristianille ikävää

Mykistävää! Kaarina ei tiennyt mitä olisi sanonut. Lopulta kuitenkin sovittiin, että Jani-Petteri tosiaan viettäisi kesäloman lopun Cristianin perheen mökillä. Tai eihän se edes mikään mökki ollut, paremminkin huvila. Kyllähän hän sen verran asiasta pakostakin tiesi. Kämmenet hikosivat, pulssi kohosi. Uskaltaisiko sitä tosiaan kerrankin elää ihan vain itselleen, ottaa ja tempaista? Suunnata kohti seikkailua? Jos katsoisi Torista jonkun halvan polkupyörän, sopisi kaupat rautatieasemalle Siellä Jossain kaukana... Pakkaisi isoon reppuun välttämättömimmät, kesällähän tarkeni vähällä. Ajelisi hiljalleen, kohtuullisia päivämatkoja. Katsoisi väsyessään yöksi jonkun maatilamajoituksen tai vastaavan kännykästä. Takuulla sellaisia löytyi nykyään kaikkialta. Tai nukkuisi vaikka heinäladossa! 
Viettäisi yhden päivän Vaaranpohjalla, tuossa unelmien maailmassa. 

Pertin kanssa piti osata nyt toimia ovelasti. Kirsikan puhelinnumerolapun sydämineen kaikkineen hän oli vaivihtaa työntänyt takaisin paidan rintataskuun. Sieltä se oli jossain vaiheessa kadonnut. Erilaisia mahdollisuuksia punnittuaan Kaarina päätyi illalla, kesken urheiluohjelmien, ottamaan kasvoilleen myrtyneen ilmeen, tavoitteli ääneen ruikuttavaa sävyä. 
-Kyllä minusta on niin väärin, ettei Pomo antanut sinulle kuin pari päivää kesälomaa sen ison työmaan takia! Minullakin alkaa nyt se kesäloma kohta, ja mitä me yhdessä saadaan tehtyä? Kotona pitäisi maalla käydä, ja enhän minä sinne voi yksin millään mennä. Jos ajettaisiin viikonloppuna piipahtamaan? 
Samaan vauhtiin Kaarina kertoi Maj-Britin pyynnöstä ottaa Jani-Petteri Cristianin kaveriksi mökille. Huokaili kärsivästi kuinka nyt pitäisi vaan kaupungissa helteistä kärsiä, kun muut loikoilivat rantalaitureilla ja nauttivat elämästään. Sillä voi voi sentään, ellei hän olisi kotona laittamassa ruokaa Pertille, auttamassa Essiä vauvan hoidossa ja katsomassa vähän Jessen perään, niin eihän mistään mitään tulisi!

Kaarinan suureksi riemuksi Pertin kasvoille alkoi nousta raivostumista enteilevä punakkuus. Ei tarvittu kuin pari syvää marttyyrihuokausta lisää, ja eikö vain Pertti ponnahtanut istumaan sohvalle.
-Jo nyt perkele kun ei saa hetkeäkään mies olla rauhassa kotonaan! Mitäs siinä ruikutat, mene sinne maalle! Viekööt Essi sen kakaransa sinne mutiaisanopilleen, jos ei jaksa hoitaa. Tänne sitä on turha jatkuvast iolla tunkemassa meidän riesoiksi. Minä osaan ruokaa laittaa sen minkä tartten, ja Jesseä nyt ei kotona näy eikä kuulu, pitäkööt huolen itsestään siellä missä luuhaa, niiden hörhelökavereidensa luona!
Kaarina kimposi tuolistaan, oli nyyhkäisevinään pari kertaa. Päästi riemunsa valloilleen vasta väännettyään mielenosoitukselisen kovaa kiinni paukauttamansa vessan oven lukkoon. Kyllä hän arvasi miten Pertin päässäkin raksutti parhaillaan. Kuinka pääsisi Kirsikasta mehuja puristelemaan vapaasti, kun akka älysi häipyä sopivasti maisemista! 
No, siinähän puristelisi mitä mieli. Kaarina puolestaan puristaisi kuivettuneesta elämästään nyt irti ilonpisaroita yhden seikkailun verran. Olkoot sitten vaikka ne kuuluisat viimeiset pisarat. Hän ei jaksanut enää arkeaan tällaisena ja piste.