P1110548%20%283%29.jpg

Tänään piti olla Tampereella. Tai oikeastaan jo eilen. Koska koronakäyrät pyyhkäisivät perutuiksi Miehen työnantajan tarjoaman korruptioreissun hotellimajoituksineen plus muine huveineen piti keksiä jotain muuta hauskaa rankan viikon loppukevennykseksi. Vaikkapa suorastaan rautaista: repihän hammaslääkäri pois poskihampaan tiistaina, ja keskiviikkona tuikattiin kakkospiikkiä. Nämä siis uuvuttavien työtuntien lisäksi extrabonuksena. 

Niinpä nautittiin Rautapäivien tarjonnasta. Helsingin Sanomien julistuksen mukaanhan Karkkila on nyt suorastaan in ja hot, stadilaisten uusi pyhiinvaelluskohde. Vähän pistää virnuilemaan. Ai tää vai? No, kieltämättä kokemista piisaa. Ihan ykkösenä voi suositella netistäkin kaupungin sivuilta löytyvää Koskireittiä patikointikohteeksi, tonkimista rakastaville kirpputoreja sekä Retroa ja Romua, unohtamatta Romuenkeliä. Kauneudesta nauttiville Valimomuseon tienoota, kahvin tuskaan keliaakikolle sopivaa Kahvila Puustinnaa, ja...ja... listasta tulisi puolen metrin mittainen.

Äh, joka tapauksessa Agentti 010 bongasi Rompepäivien alueelta luottovaatettajansa, VintagEija´s Eijan Turusta. Valitettavasti Miehen mielestä kesässä ei tarvitse ostaa kahta vintagemekkoa, ja käsveskoja on kaapeissa mukamas miljoona, joten blääh... Tuo oranssihan olisi Täydellinen just sen uuden mekon kanssa! Entäs jos... hmmm...

P1110544.jpg

Yhdessä rompepäivillä kulkeminen sisältää paljon eräänlaista hyvää päivää kirvesvartta -keskustelua. Agentti 010 näkee runsaasti kaikkea himoittavaa, kuten vaatteita, astioita, tilpehööriä.. Miehen silmä taas alkaa vanhana alan harrastajana palaa jenkkiautojen kohdalla. Puheessa vilisee vuolaasti sellaisia sanoja kuin low rider, traction bars, ränttätänttänokka, yli 300 asteen nokat ja niin edelleen. Dodge Dart Swingerin joulupukki saisi tuoda vaikka heti huomenna, tai mieluiten jo yöllä.
Kotona huokaillaan ostamatta jääneitä aarteita tyyliin ai olisko se 18 osaa tarkoittanut vaan 6 teekuppia lautasineen? Oliskohan se myynyt ne sen kahvikannusetin kanssa könttähintaan? Paljonkohan se juovutusjuomat valistustaulu olis maksanut?
Joka tapauksessa Ukulelefestareilla Mies ei hurmioitunut lainkaan lajista uutena harrasteena, ja sade hääti neljän seinän sisään jo 10 tuhannen askeleen kohdalla - käyttämäämme oikoreittiä alas museoalueelta tosin ei voi suositella kaikelle kansalle, se sisältää liki huomaamattoman "koirapolun" Tervasillan kupeeseen. Ehkä liian riskialtista suunnistusta kylmiltään turistille.

 

P1110567.jpg

Mutta hei! Sillä välin kun sauna lämpiää voidaan pikaisesti piipahtaa vilkaisemassa kuinka riskialtista Kaarinan suunnistus kohti Vaaranpohjaa paljastuu olevan. Onko sateessa hortoillen löydetty yösija turvallinen, vaiko suorastaan Hotelli Overlook elokuvasta Hohto?

KESÄTARINA II OSA 8.  VARJOJA NURKISSA

Jossain välissä hän oli nukahtanut vastoin päätöksiään. Sen mies tajusi jopa tokkuraisilla aivoillaan havahtuessaan vienoon kirkaisuun. Nainen istui sohvan laidalla jäykkänä kuin lauta paidan sisällä, ja tuijotti silmät puolen naaman suuruisina suoraan kohti. No hitto, vaikka tässä nyt ei mitään filmitähtiä oltu, niin ei nyt sentään kai noin pelottavia? Piti rykäistä, oikein tavoitella ääneensä lempeää sävyä huomenia toivotellessa. Kai se jotenkin jopa onnistui, koska nainen tuntui tokenevan.
-Anteeksi, mutta onkohan täällä jo avattu? Näin OPEN-kyltin illalla tuolla ikkunassa, mutta ovi oli lukossa. Ajattelin olla hetken pitkälläni, siinä vain kävi hassusti. Tai oikeastaan kävi hassusti jo eilen, kun pyörästä puhkesi kumi. Yritin katsoa netistä, tiedustella vapaata huonetta, en vaan ymmärrä miksei puhelin ota verkkoyhteyttä.
Hetken mies osasi ainoastaan tuijottaa asiaansa selittävää naista, ymmärtämättä sanaakaan. Sitten kuva selkeni, palaset loksahtelivat paikoilleen. Ei hemmetti! Hänhän oli saanut keittiön mainosvalon lähtiäislahjaksi entisiltä työtoveilta, vähän vitsinä, ei suinkaan siksi, että piti jotain majataloa. Toisaalta... toisaalta jos hän nyt paljastaisi totuuden, nainen varmaan kirmaisi tiehensä nolostuneena, vaikka kantaen pyöräänsä. 
Ja sehän taas ei käynyt mitenkään. Ei nyt enää, kun mies oli ehtinyt jäädä kiinni noihin kohti itseään katsoviin kasvoihin. Hän oikein kuuli kuinka uteliaisuus kolkutteli mielikuvituksen ovella, saranat jo narahtivat raolleen työntymisen merkkinä. Tästähän voisi tulla vielä jotain! Parhaassa tapauksessa tämä saattaisi olla kauan kaivattu potku uinuneelle luovuudelle. Eedlan höpinöillä rakkaudesta päätökseen ei missään tapauksessa ollut vaikutusta. Näppärän näköinen nainen, kyllä, sellainen mukavan tavallisen oloinen. Iältään jossain neljänkymmenen paikkeilla, kuka niistä selvän nykyään otti. Joka tapauksessa epäilemättä täysin vaaraton, ja avun tarpeessa.
-Selvä joo,  mies rykäisi kammeten ylös korituolista.  -Pahoittelen, oli illalla vähän menoa, enkä tohtinut herätellä. Jospa minä menen laittamaan meille aamiaista. Kylpyhuone on tuossa eteisessä vasemmalla, siellä on kaapissa puhtaita pyyhkeitä. 

Kaarina katseli ympärilleen, aukoi kaapinovia. Yritti saada kuumotuksen laskemaan poskilta. Herranjestas, että hän oli säikähtänyt! Vähän omituiselta mies oli vaikuttanut, mutta ei vaaralliselta. Enemmänkin vain joltain vanhalta, kauan aikaa takaperin kaikilta unohtuneelta muusikolta. Vähän kuin siltä... no, siltä Willie Nelsonilta nuorempana. Taisi olla melkoinen reppana ainakin päätellen kylpyhuoneen siisteydestä. Puhtaalta siellä kyllä näytti, muuten varsin huolettomalta ajatellen majatalon vieraita. Tai ehkä huoneisiin kuului omat vessat, tämähän saattoi olla isännän oma. Ihan vain hämmentymistään oli ohjannut vieraan sinne, kun ei tiennyt oliko kyse pelkästä verannan sohvalla nukutusta yöstä, vai jäisikö vieras pidemmäksi aikaa.
Ajatus sai Kaarinan kädet pysähtymään kesken hiusten kuivaamisen. Katse hakeutui höyrystymisestä hienoisesti samentuneeseen peiliin, omaan kuvaan sen pinnassa. Tiesikö hän itsekään vastausta? Mitä osaisi vastata miehelle, kun kysyttäisiin? Vaaranpohja alkoi olla lähellä, sinne pääsisi ehkä bussilla. Ehkä hän itseasiassa oli jo perillä. Paikassa, jossa voisi unohtaa hetkeksi kaiken muun, kotona odottavan vaikean.