20210808_093546.jpg

Valokuviin on helppoa luoda toinen todellisuus: kauniimpi, hienompi, ihan mitä nyt vain sattuu mieleen juolahtamaan. Tietenkään edes Agentti 010 ei kovin usein tarvitse kristallista kutsukelloa, mutta miten sen olisi voinut jättää kirpputorillekaan? 
Tätä samaa todellisuuden muokkaamista harrastetaan suuressa maailmassa paljon suuremmassa mittakaavassa. Väännetään kuvankäsittelyohjelmilla alkuperäisestä otoksesta "barbiversio", tai kuten muotia nykyisin lienee, levennetään perää ja kavennetaan vyötäröä vähintään, suurennetaan silmät jne. Karuimmillaan käydään tuunaamassa kasvot sekä kroppa uuteen uskoon jollain kivalla klinikalla. 
Tyrmäävää. Onko terhakampi takapuoli hengenvaarallisen leikkauksen arvoinen riski? Kuinka monta kertaa naamanahkat voi kiristellä? Onko koko kropan rasvaimu pientä kuntokuuria normisettinä korvaava toimenpide? 
Toisaalta ainahan voi vaihtaa sukupuolta, ellei muuta tuunattavaa itsessään enää keksi, hah. 

No, nämä päätökset sentään jokainen voi tehdä itse - itsehän niiden seuraamustenkin kanssa on sitten elettävä. Vaan tämän alkuviikon EI VOI OLLA TOTTA! tuntemukset järisyttävän suurina herätti kyllä HUS:n ns Kiitoskorttikampanja. 
Se suorastaan mykisti. 
Ja samalla selitti monta asiaa suurten sairaaloiden suurimmasta ongelmasta: henkilöstöpulasta.

Lyhyestihän homma näyttäisi menneen niin, että henkilöstökyselyiden vastauksissa on kaivattu enemmän kiitosta ja ylipäätään palautetta - esimieheltäkin, ja epäilemättä nimenomaan niiltä korkeammilta tahoilta, joilta koko korona-ajan on heiluteltu pelkkää keppiä porkkanaa edes vilauttamatta. 
Ongelmaa ratkaisemaan perustettiin parinkymmenen "viisaan" työryhmä, jonka aivopieruna poksahti ilmoille PDF-muodossa tulostettavissa oleva Kiitospaperi: tyhjille riveille voit kirjoittaa kenelle sen tahdot antaa plus perustelut. Laidoille on ripoteltu ala-asteikäisten tsemppilauseita. Tätä kutsutaan Aineettomaksi palkitsemiseksi. Tarkoitus on jaella lappusia työkavereille, tai peräti esimies voi heitellä lennokkina alamaisilleen. 
Ulkomailla on kuulemma tämmöisestä tykätty.

Ei helvetti! Jos tämä jotain HUS:n tilanteesta kertoo, niin sen, etteivät edes osastonhoitajat osaa kuunnella omia hoitajiaan. Kuin myös sen, ettei norsuuluutornissa tajuta todellisesta ruohonjuuritason työstä yhtään mitään - saati osata edes kuvitella henkilöstön kaipaavan arvostusta ja siedettäviä työoloja. Siellä nyt vaan joku tyytymätön vähän rutisee, meillä on kaikki hyvin, olemme vetovoimainen ja kysytty työnantaja jne jne. 

Ongelma ei taatusti koske yksin HUS:sia, vaan muhinee jokaisessa suuressa sairaanhoitopiirissä. Mitä suurempi soppa, sitä huonommin kauha pohjaan saakka yltää = homma menee byrokraattiseksi ja kankeaksi ja pahimmillaan tehottomaksi, pienten yksiköiden joustavuuden edut menetetään. Potilastietojärjestelmät maksavat taas pari miljoonaa lisää, hidastavat entisestään hoitotyötä, lääkärin työajasta puolet menee tietokoneen kanssa, hoiva-avustajia lennätetään Filippiineiltä saakka, kun suomalainen kelpaa samoihin hommiin vasta sairaanhoitajan tutkinnon suoritettuaan, pikkupomoa pikkupomon päälle palkataan hallintohimmeliin, kun sama raha kannattaisi käyttää apukäsiin osastoille ja päivystyspoliklinikoille. 

Grrrrr, suorastaan tunteita kuumentava aihe! Tai ehkä kuuppaa  kuumentaa osaltaa hammaslääkärin määräämän antibiootin määrä? Sillä kyllä vain, tietenkin poistetun poskihampaan tulehdus vaati uusintakäynnin. Rahalla saa ja hevosella pääsee, sanoo vanha sanonta. Puhelimella sen sijaan pääsee ongelmitta yksityispuolen linjoille, ja ilmaiselle tarkastuskäynnille vielä samana päivänä, kun kunnallisella juuttuu soittojonoon ikuisuuksiksi. 
Totta kai yksityispuolella revitään työntekijöistä tuottoa surutta, mutta herää silti kysymys miksi kukaan vaihtaisi sieltä enää nykyään töihin kunnalliselle, jossa kaikesta raadannasta palkitaan pelkillä tulostettavilla tsemppiviestipapereilla.

Jos saa antaa vinkin tuskaisille hoitajille, se on seuraava: lähtekää läpyttelemään stadista. Kehä III ulkopuolellakin on elämää, ja samalla palkalla saa enemmän. Asunnoissakin riittää valinnanvaraa. 

Kesätarinan seuraavan osan sen sijaan saatte vasta myöhemmin - ehkä vielä tänään, ehkä vasta huomenna. Nyt ei kunto kestä.