242844248_6122973227775768_6067734814497

Kuva: https://www.facebook.com/pinkponydriving - lainattu ihan luvan kanssa 

Suomalaisia kisaa jopa maailmanmestaruuksista liki kaiken aikaa, vaikka lehtiä lukemalla tämä totuus jääkin pimentoon. Julkinen sana huomioi vain suuria massoja kiinnostavat, maailmanlaajuisesti harrastettavat lajit, kuten jalkapallon ja jääkiekon, tai yleisurheilun.
Hevosurheilusta nostetaan otsikoihin satoja tuhansia tienaavat huippuravurit, tai jokunen ratsastaja. 

Kuvan MM-tason komeus kisamatkallaan ei kuitenkaan kuulu yhteenkään näistä luokituksista. Tässä vetää aamulenkkiään salainen ihastukseni Harro, virallisemmin welsh part bred poni Kooihuster Harro, joka tuossa vaiheessa oli jo voittanut omistaja Raisan ja groomi Anniinan kanssa PM-hopeaa, Lajina valjakkoajo - josta ette siis ole koskaan kuulleetkaan? 
No, en minäkään ole koskaan tavannut Harroa. Vielä. Haaveitahan pitää olla, ja ehkä jonakin päivänä... Pienestä saakka hevosien kanssa eläneenä, mutta nyt suvun ensimmäistä hevosetonta sukupolvea moneen sataan vuoteen edustavana, tunnen yhä suunnatonta vetoa näihin nelijalkaisiin. En kuitenkaan huippuunsa trimmattuihin lämminverisiin ravureihin, tai liinaharjaisiin suomalaisiinkaan, vaan kaikkiin Harron kaltaisiin, tutun värisiin. Valjakkoajo taasen on jotain täysin uutta, kaikesta päätellen varsin vauhdikasta katsottavaa ja koettavaa. 
Kiitokset Maaseudun Tulevaisuudelle, joka uhrasi palstatilaa aiheelle taannoin ja sivisti meitä kaikkia, jopa tämmöisiä satunnaisia lukijoitaan.

Punaisena lankana tänään kulkee kuitenkin nimenomaan se, miten paljon jopa maailmanmestaruustason mitalisteja tai muita suureen maailmaan asti esiintymään päässeitä keskuskuudessamme tuntemattomina (ja ihan liian vähän arvostusta osakseen saaneina) eleleekään. Otetaanpa pari esimerkkiä.

Uuden James Bondin valkokankaalle tulosta kohistaan. Mutta tiesittekö, että yhdessä Bond-leffassa esiintyi suomalainen kaivinkoneen kuljettaja? Jopa paljon pidempään kuin pelkästään vilahtamalla?
Niin, ettepä tietenkään. 
Caterpillarillakin nääs kilpaillaan, joten tämä nimeltä mainitsematon vaatimaton heppu kävi aikoinaan näyttämässä miten erilaiset maansiirtokoneet tanssivat tarvittaessa vaikka balettia, noin kuvainnollisesti. Työn sivussa kehittynyt ammattitaito vei ensin Euroopan mestariksi, ja sitten mentiinkin siis jo Bondiin. 
Kuulemani mukaan menestys ei ole noussut hattuun, vaan arki kuluu ihan tasaiseen tahtiin konehommissa edelleen. Olkoonkin, että pientä VIP-reissua toisinaan saattaa yhä pukata...

Suomalaiset raskaan liikenteen edustajat ovat menneinä vuosina tuoneet Suomeen useammankin kultamitalin MM-kisoistaan Euroopan puolelta. Yksilösuorituksista, sekä joukkueena. Hesarin mielestä saavutus ansaitsi muistaakseni kymmenkunta riviä pitkän maininnan jossain sisäsivuilla, alakulmassa. Ei tullut kotikunnasta kenellekään tonttia, saati torilla tavattu. 
Jos lähitienoille joskus sattuu osumaan raskaan kaluston ajotaitokilpailut, käykää ihmeessä! Niissä millin tarkoissa suorituksissa on kyllä ihmettelemistä! Jotenkin sitä arvostaa enemmän tuollaista taituruutta, kuin tietokoneen näpyttelyä. Nörtille tulee äkkiä nälkä, jos ns rekkakuskit loppuvat, ja tavara jää tulematta kauppoihin. 

P1090654.jpg

Hallituksen mukaan korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrää pitää saada nousemaan. 
Minä sanon, että ammattitaitoisten tekijöiden määrää on saatava nousemaan - olet mikä maisteri tai tohtori tahansa, niin pelkällä "kirjaviisaudella" yhteiskunta ei pyöri. 
Eli iso peukku kaikille ammattikoululaisten taitokisoihin osallistujille, sekä muille taitajille! 
Plus pienempien lajien harrastajille: teiltähän se vaatii paljon enemmän ponnisteluja kuin mediaseksikkäiltä.

Kesä on kääntymässä syksyyn, joten tulevalla viikolla paketoidaan Kesätarina II pidemmällä jaksolla (kunhan hierojan jäljiltä toipuu taas...). Kaarinaa, Perttiä ja Vaaranpohjaa sen sijaan ei hylätä. Ne tuntuvat jääneen roikkumaan kuin takiainen, ja vielä on monta käännettä tulossa. Kaarina saattaa kokea yllätyksen maitohyllyllä, Pertin reissuelämä Kemissä olla kovaa... Lapsistakin on aina huolta sekä murhettä. Pääsikö vanhempi konstaapeli Jari Stenberg muualle, jatkuiko onni Annabellan kanssa? Entä Hämäläisen pontikkabisnekset, nouseeko uusi tehdas? Ja jos, miten suhtautuu virkavalta? Kaarlon isäksi tulo lähestyy, ei ongelmatonta sekään. Näitä lähdetään tässä kohta pohtimaan Miehen kanssa yhdessä päivälenkille, samoin seuraavan setin työnimeä...