IMG_20201007_181816%20%282%29.jpg

Odotus on ohi. Menolippu ilman paluuta leimattu, lähtöportti auennut ja taas sulkeutunut. 

Kuolema on aiheena monella tapaa tabu. Joidenkin mielestä siitä ei saa puhua yhtään ylimääräistä sanaa, kuten ei ikävistä asioista ylipäätäänkään. 
Me kaikki suremme omalla tavallamme, omalla määrällämme ja oman aikansa. Ei puututa nyt siihen puoleen siis, vaan niihin asioihin, jotka yllättävät - ja muistuttavat välillä sekaisin Kafkaa ja Vonnegutia uskomattomuudessaan. Niitä on kevyempää listata kuin määritellä miltä murhe tuntuu. 

Rikospoliisi soitti heti saattohoito-osaston jälkeen. Oikeustieteellistä ruumiinavausta eivät voi omaiset vastustaa. Jos papereista löytynyt asbestoosialtistus todetaan tuhoja tehneeksi valtio maksaa hautajaiset ja leski saa pienen korvauksen. Tosin tässähän menee vähintään puoli vuotta, eli takautuvasti ehkä... paperisodalla. 

Laki määrittelee perunkirjoitusten aloittamisen tapahtuvaksi 12 viikon sisällä lähdöstä. Muuten hyvä, mutta kiitos kirkon tietoteknisten pikku puuhastelujen siinä ajassa ei ehdi sieltä saada ulos edes vaadittavaa virkatodistusta. Maistraatista tämä kyllä irtoaisi nappia painamalla. 
Ja mikä ihme on elossaolotodistus? Siis tarvitaanko siihenkin paperi, vaikka maistraatin tiedostot päivittyvät reaalissa koko ajan? Miten kirkkoherranviraston paperiset kirjat toimivat paremmin kuin tietokoneet, virkailija printtasi suorastaan reaaliajassa kirjoituskoneellaan. 
Eikö näitä rekistereitä voi käyttää ristiin tai järjellisesti hyödyksi?? 

Nimittäin mikä oleellisinta, sinun pitäisi olla kartalla kaikista isäsi/äitisi aikaisemmista asuinpaikkakunnista, alkaen 15-vuotiaasta. Näistä virkatodistuksia tilailemaan. Ettei vain ole salattuja perillisiä.
Eli siis hei hei, eikö sekään näy mistään sähköisestä rekisteristä?? 
Ja entä sinä siellä! Kannattaisiko kysellä vanhemmilta vielä kun ovat elossa? Oliko oman lapseni isäkään kirjoilla Suomessa kaikki maailmalla oleskelunsa vuodet? Mistään Teheranista ajatollaheilta lienee turha kysellä, tai Bagdadista, kun Saddamiakaan ei enää ole vallassa. 
Ihmettelenpä tosiaan mitä tapahtuu, jahka kaikenlaiset maahanmuuttajat alkavat selviä Suomen kansalaisuuden saaneita vanhempiaan. Kai nämä käytännöt eli laki koskevat heitäkin? 

Ekologisuus, sekin on muistettava. Kukkalaitteiden muovikahvat ovat ongelmajätettä ja rasite seurakunnille. (Samoin ovat kyllä, jopa suuremmassa määrin, kertakäyttöiset muovikuoriset hautakynttilät...). No, tehdään siis hautavihkot kotipihan ikivihreistä. Paremminhan se sopiikin. 
Eikä tilata nimilaattaa kiveen tai ristiin mistä tahansa. Seurakunta rahastaa satasen siitä välistä, etkä mitään voi. 
En tiedä laskuttaako siunaustilaisuudestakin palkat plus kirkon vuokran. Moni valittaa, ettei koko ikänsä kirkollisveroja maksanut saa enää edes kuollessaan vastinetta rahoilleen. 
Paha sanoa. Isovanhempien hautapaikka kun on voimassa seuraavat 900 vuotta, ja siihen mahtuu vielä 38 uurnaa - joskin kirkkoon kuulumatonta ehkä viskotaan pensasaidan juureen. 
Eli selvitelkää ajoissa, määritelkää perheen/suvun yhteyshenkilö seurakuntaan päin, ja alkakaa keräillä lasten ja lastenlasten valtakirjoja tähän tehtävään sen yhden nakittaaksenne.

Vakuutusyhtiön ja pankin kanssa paini on vasta alkamassa, joten jätetään se pohtimatta. 

Siirrytään viimeiseen kohtaan. Hautajaiset sinänsä ovat raskas taitekohta. Viimeinen piste.
Meidän sukupolvemme taaas lenee viimeinen, jolle on iskostettu pienestä saakka tarkka käytösetiketti. Pukeutumista myöten, ja varsinkin sen suhteen. Mustalla mennään: naisille mekko, miehille puku valkealla paidalla ja mustalla kravatilla. Päällysvaatteet sekä hatut linjassa. 
-Paitsi ettei nykyisin jokaisen miehen vaatekaapissa enää ole pukua. Ei välttämättä edes suoria housuja. Eikä naisilla tai lapsilla tummia päällysvaatteita. Voiko rahaton siis osallistua hautajaisiin? 
Meillä onneksi suurin ongelma on valkean kauluspaidan löytäminen liki kaksimetriselle, pitkäkätiselle Miehelle. Muissa väreissä niitä on kaapissa kyllä. (Oi kuinka muuten toivoisikaan sen paidan olevan se murheistakin suurin... )

Hautajaiskulttuurin muutoksista muuten uutisoi Yle vasta jokunen päivä takaperin. 

https://yle.fi/uutiset/3-12132073?fbclid=IwAR22pAdHCxOnki9Rk7fchAoY7PyFrpDZ3ReRS8_ssvMtMoJy0rLrZLjxNfQ&utm_campaign=yleuutiset&utm_medium=social&utm_source=facebook

Tällä kertaa lähtijä ehti esittää toivomuksensa. Ei tarvitse tuskailla sen suhteen, ihmetellä mikä hyvä olisi. 
Joko itse olet näistä läheistesi kanssa keskustellut? Kannattaisiko? Ikään katsomatta.

PS. Ilvesvaaralle palataan kyllä vielä, jahka keritään... Kuvitelkaa sitä odotellessanne seesteinen, aurinkoinen syyspäivä. Sillälailla lämmin, että pudonneiden vaahteranlehtien ja vanhojen tammien keskellä tarkenee puistonpenkillä istuskella - niin kirkkoherra, kuin joukosta poistunutta sureva "janoisten jengikin".